Korimestari Vilho Raatikainen opetti minulle pyöreän ja soikean pajukorin valmistuksen noin 35 vuotta sitten! Ajattelin, etten koskaan mitään muuta materiaalia tarvitsekaan - pajussa on riittävästi haasteita loppuelämäkseni. Olisi varmasti ollutkin, mutta yhteistyö punojakolleegoiden Anelma Savolaisen ja Minna Koskisen kanssa vei minut kierrätysmateriaalien ja kokeilevamman punonnan pariin. Yhteistyövuodet rikastivat punontaani - on vaikea kuvitella, mitä minun punonta olisi ilman niitä lukuisia yhdessäpunomishetkiä!
Mutta se ensimmäinen rakkaushan ei menetä merkitystään. Paju, pajunpunonta, perinteisen pajukorin punonta on aina osa minun punojaidentiteettiäni - punon sitä sitten vaikka harvemminkin.
Pyöreän korin aloitus on minusta erityisen kaunis ja kiehtova - kaiken perusta.
Vuosia sitten kysyin kahdelta punojamestarilta, mikä on tärkeintä korinpunonnan opettelussa.
Korimestari Vilho Raatikainen ja englantilainen korimestari vastasivat molemmat samalla tavalla. Tärkeintä on osata punoa pohja hyvin. Pohjan huonoa laatua ei voi korjata myöhemmässä vaiheessa ja se vaikuttaa koko korin laatuun.
